Onnellinen voi olla monesta asiasta, liittyen omaan tai toisen onneen. Onnellisuus on ihana asia siinä mielessä, kun se ei lopu, vaikka olisi onnellinen monen eri asian takia.Mitkä asiat sitten saavat ihmisen onnelliseksi? Niitä on pitkä lista, kunhan vain pysähtyy miettimään. Tavallisen arjen pyörteissä ei aina huomaa olevansa onnellinen, ellei tapahdu jotain normaalista poikkeavaa onnellista asiaa. Monia asioita pitää itsestään selvyyksinä, eikä ymmärrä olla niistä onnellinen. Ymmärrys tapahtuu vasta sitten, kun se itsestäänselvyys ei olekaan enää itsestäänselvyys. Esim. sairastuu vakavasti, menettää rakkaan ihmisen kuoleman, avioeron tai riidan kautta. Tapahtuu jotain ennalta odottamatonta, sellaista mikä ei ole kuulunut suunnitelmiin. Olen viimeisten kuukausien aikana ehtinyt miettiä, mikä tekee minut onnelliseksi, mistä voisin olla onnellinen joka ikinen aamu. Päällimmäisenä mieleeni nousevat omat lapset ja se, että heillä on asiat kunnossa. Seuraavaksi ajattelen, että saan olla terve, eikä sairaus rajoita elämääni. Minulla on aviopuoliso, jota rakastan ja hänkin rakastaa minua. Minulla on koirat, koti, ruokaa, vaatteita ja kaikkea mitä tarvitsen. Kyllä on aihetta olla onnellinen. Eikä se tarkoita, että onnellisessa elämässä ei olisi surujakin, kyllä niitä on. Tarjolla on koko elämän kirjo, mutta kaiken keskellä on kuitenkin asioita, joista voi olla onnellinen. Mieti mitkä asiat tekevät sinut onnelliseksi tänään ja tulevaisuudessa!
Tänään mietin sitä, kuinka tärkeitä ystävät ovat. Mitä ne antavat arkeemme ja juhlaamme? Millaisia ystäviä kannattaa pitää ystävinä, ketkä ovat niitä oikeita? Millainen on todellinen ystävä?
Ilman ystäviä elämä olisi tyhjää. Ei olisi ketään kenen kanssa voisi jutella ja jakaa ajatuksia. Lähteä ulos lenkille tai kahvilaan kahville. Soittaa hädän tai ilon hetkellä. Kysyä mielipidettä asiasta, kun itse ei oikein tiedä mitä ajatella. Juhlat ilman ystäviä, eivät olisi juhlat, koska ei olisi ympärillä muita kenen kanssa iloita. Millaisia ystäviä kannattaa ystäväpiirissään pitää? Ystävyyshän on molemminpuolista. Ei sellaista, että toinen vain antaa ja toinen ottaa.
Nykymaailmassa monet ovat kiireisiä ja ystävyyssuhteet saattavat jäädä heikolle hoidolle. Helposti käy niin, että toinen on aina se, joka ottaa yhteyttä ja kiireisen elämän pyörteissä ei aina edes ehdi vastaamaan puheluun tai viestiin. Kuinkahan kauan se toinen viitsii yksipuolisesti sitä ystävyyttä ylläpitää? Mitä sitten, kun tarvitseekin sitä ystävää, mutta on laiminlyönyt yhteistä ystävyyttä? Onko ystävä enää saatavilla vai muuttanut sinut toisen luokan ystäväksi kohdellen sinua välinpitämättömästi. Todellinen ystävyys on ystävyyttä kaikenlaisissa elämäntilanteissa, myös kiireisen elämän keskellä. Toki on ymmärrettävää, että elämän hektisimpinä aikoina vauva-arjessa, opiskelujen alettua, yrittäjäksi ryhdyttyä jne voi mennä hetki, että ei todellakaan ehdi. Nämä eivät kuitenkaan voi olla syitä, että et näe ystävääsi puoleen vuoteen tai vuoteen. Sillä toisella kun ei ehkä ole niin kiire elämässään juuri silloin.
Oletko huomaamatta laiminlyönyt ystävääsi? Olisiko ryhtiliikkeen aika? Todellinen ystävä pitää sinua tärkeänä ja haluaa myös osoittaa sen olemalla vastavuoroinen ja pitämällä yhteyttä. Monella on ystävänä myös eläin, se maailman aidoin todellinen ystävä. Ystävä, joka iloitsee aina sinut nähdessään, luottaa sinuun ja tietää sinun aidosti rakastavan. Osoittaa kiintymystä ja halua olla lähelläsi. Eläinten tiedetään lisäävän hyvää oloa, rauhoittavan, laskevan stressiä ja verenpainetta. Lisäävän mahdollisesti liikuntaa arkeesi ja saavan sinut tuntemaan itsesi tärkeäksi. Muistathan pitää hyvää huolta ystävyyssuhteistasi järjestäen niille aikaa kalenteriisi. Ja eläinten kohdalla erityishyvää huolta, koska sinun toimintasi vaikuttaa siihen kuinka onnellista elämää paras ja uskollisin ystäväsi elää.
Lainatakseni Kassu Halosen säveltämän ja Vexi Salmen sanoittaman kappaleen sanoja:
”Maailma on kaunis ja hyvä elää sille
Jolla on aikaa ja tilaa unelmille
Ja mielen vapaus, ja mielen vapaus”
Sisäistän niin syvästi nuo laulun sanat.
Olen tämän kesän kokenut juuri tuota mielen vapautta. Kulkiessani metsässä, mikä on ja aina ollut lempipaikkani, on mieleni ollut vapaa ja unelmia täynnä. Ajatus on kulkenut kevyesti, enkä ole jäänyt miettimään olisiko joku asia mahdotonta toteuttaa. Olen antanut intuition viedä mukanaan. Tästä on mieleeni tullut syvä rauha ja luottamus elämään, että se kantaa ja vie mennessään. Ja en, en ole halunnut jarrutella. Olen katsellut luonnon kauneutta, sen lumoavaa voimaa. Hengittänyt syvään metsän tuoksuja ja kuunnellut sen ääniä. Nähnyt ihanat sammaleet, jäkälät, metsäkortteet ja kallioimarteet. Pysähtynyt tutkimaan Torvijäkälää, ihmetellyt sen kauneutta. Silitellyt sammalmattoa ja kuvannut kallioilla ja kivillä olleita rupijäkälöitä. Tämä kaikki on hoitanut sieluani ja voimaannuttanut minua.
Olen huomannut, että elämäni on ollut viime vuosina aivan liian kiireistä ehtiäkseni pysähtymään. Kuuntelemaan, mitä oikeasti tarvitsen. Huomaamaan, mikä tekee minulle kokonaisvaltaisesti hyvää. Tänään mietin, kuinka sitä olinkaan tempautunut kiireiseen elämän menoon. Miten en ollut osannut pysähtyä, vaan suostunut jatkamaan kiireisen elämän pyörteissä. Onneksi elämässä tulee vastaan asioita, jotka pysäyttävät.
Itselläni life coaching -opinnot pysäyttivät ja antoivat ajattelun aihetta siihen, minkälaiseksi toivoisin tulevaisuudessa elämäni muotoutuvan. Psykologisen joustavuuden coaching-opintojen aikana aloin toteuttamaan kohti/pois suuntaisia tavoitteita toivomaani muutosta kohti. Asetin tavoitteeksi kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin. Yksi tärkeimmistä tavoitteistani oli unirytmin saaminen kohdalleen. Lisäksi halusin lisätä liikuntaa elämääni ja syödä entistä terveellisemmin.
Niin ja halusin enemmän kuin mitään muuta, lopettaa palkkatyöt. Tykkäsin kyllä työstäni, siitä ei ollut kysymys. Viihdyin vallan mainiosti varhaiskasvatuksen opettajana esikoulussa lasten kanssa. Lapsistahan virtaa se elämän voima, into ja oivallus. Oli upeaa nähdä heissä se riemu, kun oppivat uusia asioita ja olivat uteliaita koko elämää kohtaan.
Tunsin kuitenkin sisälläni, että nyt olisi aika tehdä jotain muuta ja olinhan siihen jo tähdännytkin opintoja aloittaessani. Nyt sitten ollaan pisteessä, missä palkkatyö vieraan palveluksessa on loppunut ja uusi ihana alku on koittanut. Itselleni se oli uran vaihtaminen, sinulle se voi olla jotain muuta. Toivon todella, että jokainen meistä pysähtyisi kuuntelemaan itseään, kyselemään itseltään mitä minä oikeasti haluan ja tarvitsen.
Pysähtymiseen saattaa auttaa toisen ihmisen kuuntelevat korvat, oivalluttavat kysymykset ja myötätuntoinen läsnäolo. Omaan hyvinvointiinsa kannattaa panostaa, näin elämästä tulee hyvä ja kaunis elää. Pienin askelin kohti suuria unelmia, vain taivas on rajana.
