Lainatakseni Kassu Halosen säveltämän ja Vexi Salmen sanoittaman kappaleen sanoja:
”Maailma on kaunis ja hyvä elää sille
Jolla on aikaa ja tilaa unelmille
Ja mielen vapaus, ja mielen vapaus”
Sisäistän niin syvästi nuo laulun sanat.
Olen tämän kesän kokenut juuri tuota mielen vapautta. Kulkiessani metsässä, mikä on ja aina ollut lempipaikkani, on mieleni ollut vapaa ja unelmia täynnä. Ajatus on kulkenut kevyesti, enkä ole jäänyt miettimään olisiko joku asia mahdotonta toteuttaa. Olen antanut intuition viedä mukanaan. Tästä on mieleeni tullut syvä rauha ja luottamus elämään, että se kantaa ja vie mennessään. Ja en, en ole halunnut jarrutella. Olen katsellut luonnon kauneutta, sen lumoavaa voimaa. Hengittänyt syvään metsän tuoksuja ja kuunnellut sen ääniä. Nähnyt ihanat sammaleet, jäkälät, metsäkortteet ja kallioimarteet. Pysähtynyt tutkimaan Torvijäkälää, ihmetellyt sen kauneutta. Silitellyt sammalmattoa ja kuvannut kallioilla ja kivillä olleita rupijäkälöitä. Tämä kaikki on hoitanut sieluani ja voimaannuttanut minua.
Olen huomannut, että elämäni on ollut viime vuosina aivan liian kiireistä ehtiäkseni pysähtymään. Kuuntelemaan, mitä oikeasti tarvitsen. Huomaamaan, mikä tekee minulle kokonaisvaltaisesti hyvää. Tänään mietin, kuinka sitä olinkaan tempautunut kiireiseen elämän menoon. Miten en ollut osannut pysähtyä, vaan suostunut jatkamaan kiireisen elämän pyörteissä. Onneksi elämässä tulee vastaan asioita, jotka pysäyttävät.
Itselläni life coaching -opinnot pysäyttivät ja antoivat ajattelun aihetta siihen, minkälaiseksi toivoisin tulevaisuudessa elämäni muotoutuvan. Psykologisen joustavuuden coaching-opintojen aikana aloin toteuttamaan kohti/pois suuntaisia tavoitteita toivomaani muutosta kohti. Asetin tavoitteeksi kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin. Yksi tärkeimmistä tavoitteistani oli unirytmin saaminen kohdalleen. Lisäksi halusin lisätä liikuntaa elämääni ja syödä entistä terveellisemmin.
Niin ja halusin enemmän kuin mitään muuta, lopettaa palkkatyöt. Tykkäsin kyllä työstäni, siitä ei ollut kysymys. Viihdyin vallan mainiosti varhaiskasvatuksen opettajana esikoulussa lasten kanssa. Lapsistahan virtaa se elämän voima, into ja oivallus. Oli upeaa nähdä heissä se riemu, kun oppivat uusia asioita ja olivat uteliaita koko elämää kohtaan.
Tunsin kuitenkin sisälläni, että nyt olisi aika tehdä jotain muuta ja olinhan siihen jo tähdännytkin opintoja aloittaessani. Nyt sitten ollaan pisteessä, missä palkkatyö vieraan palveluksessa on loppunut ja uusi ihana alku on koittanut. Itselleni se oli uran vaihtaminen, sinulle se voi olla jotain muuta. Toivon todella, että jokainen meistä pysähtyisi kuuntelemaan itseään, kyselemään itseltään mitä minä oikeasti haluan ja tarvitsen.
Pysähtymiseen saattaa auttaa toisen ihmisen kuuntelevat korvat, oivalluttavat kysymykset ja myötätuntoinen läsnäolo. Omaan hyvinvointiinsa kannattaa panostaa, näin elämästä tulee hyvä ja kaunis elää. Pienin askelin kohti suuria unelmia, vain taivas on rajana.
